Uskomatonta, mutta totta. Tämä parivaljakko otti maanantaina oman agilityseuran mölliagilitykisojen,
JATpailujen maksimöllien voiton. Tätä päivitystä kirjoittaessa palkintosuklaat ja -koiranherkut on suurimmaksi osaksi tuhottu, mutta lahjakortti, joka oikeuttaa yhteen kisastarttiin ja uusintaan seuraavissa JATpailuissa, odottaa hyllyssä.
JATpailuissa on mahdollista uusia rata yhteen kertaan, eikä mölliradoilla koirakkoa varsinaisesti hylätä, vaan hylkäävästä virheestä rokotetaan 10 virhepisteellä. Ensimmäinen yritys meni kirjaimellisesti riman ali. Kaikki mahdollinen, mikä radalla voi vikaan mennä, meillä myös meni. Radan ensimmäistä estettä, rengasta, Noita ei aikoinut aluksi suorittaa. Tästä seurasi turhautuminen, josta johtuen puomille mentiin hidastellen, puomin jälkeinen hyppy kierrettiin, sitä seurasi yhden hypyn riman alitus ja vielä viimeiseksi A:n harjalle jäätiin ihastelemaan ja ihmettelemään paikalle saapuneiden katsojen suurta lukumäärää... No kaippa se koirakin arveli, että mönkään meni jotta menköön sitten kunnolla. Tsempataan uusintaan. Eikä Noitakaan kai niin tyhmä ole, ettei olisi aistinut minun hermostumista tikkuiseen radan alkuun.
Ensimmäisen radan fiaskon jälkeen kokosimme itsemme. Me, kaksi kylmähermoista urheilijaa. Uusintaradalla Noita muisti, että renkaasta piti mennä läpi ja hypyt ylittää, ei alittaa, vaikka niin pääsisikin kovempaa eteenpäin. Tuloksena varsin vauhdikas ja sujuva rata, tulos -20,79, maksimöllien voitto ja hyvä mieli.
Mölliradoilla ei siis pujottelukeppejä tai keinuja nähdä. Kun nämä saadaan sujuviksi, lienemme valmiita starttaamaan myös virallisissa kisoissa. Möllikisat ovat kuitenkin kallisarvoista treeniä kisakäyttäytymiseen, sillä onhan kilpailutilanne uusi niin koiralle kuin ohjaajalleen. Tavoittena agilityssä meillä on tähän asti ollut yhdessätekemisen ilon säilyttäminen ja Noidan tekemisentarpeen ja riemuilienergian kohdentaminen johonkin järkevään, ja niin tulee jatkossakin olemaan. Jos epäilen taitojen jossain vaiheessa riittävän virallisiin kisoihin, niin sitten kokeillaan.
Mutta nyt pidetään juoksutaukoa...naiset...ja haistellaan ja mutustellaan kevään ensimmäisiä vihreitä, jotka itsepintaisesti miinoittavat kävelyteiden ja -polkujen vierukset. Tervemenoa reippaat kävelylenkit, me edetään jotain 5m/h. Tai vaihtoehto 2: vedetään perässä 15kg koiraa kuristusremmissä. Karmeaa kidutusta.
