Rauhaisaa Joulua

Noita ihmisineen rauhoittuu viettämään joulua kynttilän valoon, kuusen tuoksuun, jouluisten herkkujen äärelle. Iloista joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta 2013!

Toivottaa Noita, Anna ja Antti

Topakka akka testissä

Noita pyörähti tänään Lappalaiskoirat ry:n järjestämässä luonnetestissä Helsingin Oulunkylässä. Tutun oloinen koira testin läpi viipotti ja tulosrivikin piti liki kutinsa omien veikkausten kanssa. Vinkeää silti, miten pieni koira osasikin muka yllättää testissä, jossa sitä koeteltiin normi arkea haastavammissa tilanteissa.

Pikkuylläri oli, miten topakkana Noita puolusti minua ja seinällä itseään, vaikka jonkin sorttista pörhistelyrintamaa osasinkin odotella. Toinen suuri yllätys oli tulkinta temperamentistä, jonka mukaan Noita on "erittäin vilkas". Okei, kyllähän se bongaa asioita silmillä ja korvillaan, mutta ennemmin olen ajatellut Noidan aina rauhallisena, moneen asiaan järkevästi ja coolisti suhtautuvana kuin vilkkaana. Luonnetestin arvosteluohjeen mukaan erittäin vilkkaan koiran "reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta". Ehkäpä testin kuormitus näkyi Noidalla juuri tässä, vaikken sitä itse osannutkaan sillä tavalla katsoa. Tai sitten tuomarit tulkitsivat jatkuvan yleisön pälyilyn ja sinne pyrkyröinnin vilkkaudeksi, yleisössä oli kolme Noidan lemppari-ihmistä, Antti, Riina sekä kasvis-Susanna, joista viimeksi mainittua Noita ei ehtinyt moikata ennen testiä. Täytyypä tarkastella videotallenne testistä uusin silmin, jahka saan sen käsiini.

Erittäin tyytyväinen olen siihen, että kaikki osa-alueet olivat plussan puolella, laukauksille lähes kuuro ja ihmisiä kohtaan hyväntahtoisesti ja avoimesti suhtautuva koira on aika makea ja arkea helpottava otus. Sitten kun on toimintakykyä ja taisteluhalua vielä kohtuullisen verran ja on hieman pehmeä, siitä saa aika iisin koiran kouluttaa, väitän minä. Noidalle kun koskaan ei ole tarvinnut tahkota mitään päähän, se oppii äkkiä ja nöyränä koirana kunnioittaa sääntöjä. Ja mikä parasta, kun testi oli ohi, koira oli jälleen täysin oma itsensä, kerjäsi ihmispiirissä huomioita ja hellyydenosoituksia ja kaivoi penkalta karahkaa riepoteltavaksi.

Tässäpä koko rivi kaikessa komeudessaan. Suluissa vieressä on oma veikkausrivi.

Toimintakyky: +1 kohtuullinen (+1)

Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+1 pieni)

Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty (+3)

Taisteluhalu: +2 kohtuullinen (+2)

Hermorakenne: +1 hieman rauhaton (+1)

Temperamentti: +1 erittäin vilkas (+3 vilkas)

Kovuus: +1 hieman pehmeä (+1)

Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (+3)

Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma (+++)

Yht.  +144

Luonnetestiin!

Noita nähdään sunnuntaina 2.12. Lapplaiskoirat ry:n luonnetestissä Helsingin Oulunkylässä. Tuomareina testissä toimivat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi. Varsin jännää nähdä, miten akka testin selvittää.

Sillä aikaa, kun odotellaan Noidan tuloksia, voi tutustua luonnetestin sisältöön ja arvosteluperiaatteisiin Kennelliiton nettisivuilta löytyvästä tiedotteesta ja mietiskellä, miten pisteet eri osa-alueittain Noidan kohdalla mahtavat jakautua. Jännää!

Onni on oma koti

Ohi on. Tavarat ovat uudessa tuvassa likimain järjestyksessä ja koira on löytänyt omat lempparipaikkansa huushollista. Valtakunnassa kaikki hyvin. Viimein on aikaa kertoa, miten tähän asti selvittiin.

Tästä lähdettiin. Noita demostroi kuvitteellisella sohvalla katseluetäisyyttä televisioon.

Uusi kotimme on likimain täydellinen koiraperheen koti! Edellisiltä asukkailta peruina on sopivan kokoinen, aidattu pihamaa pienellä punaisella koirankopilla (johon Noita ei ainakaan vielä ole imoittanut muuttavansa) sekä koiramaiseen menoon siedätetyt naapurit. Näin syksyaikaan osaa myös arvostaa eteisestä suihkuun johtavaa laattalattiaa tassunpesutarkoituksissa, vaikka koira olisikin ollut ehkä sitä mieltä, että uudessa kodissa ei suihkua olisi kyllä tarvittu ollenkaan.

Emäntä on kovin onnellinen siitä, että sai viimein rakkaan kapistuksensa, pianon, muuttamaan saman katon alle. Ei ole Noita laittanut pahakseen Myrskyluodon Maijan tapailua, vaikka tilaa olisi painua ääniltä piiloon toiseenkin huoneeseen. Tyynesti sohvalla retkottaen se on yrittänyt antaa henkisen tukensa emännälleen, joka epätoivoisesti on yrittänyt elvyttää unhoon painuneita pianistin taitojaan.

Keittiön laaduntarkkailija/verokarhu työssään. 

Emännän ja isännän kanssa on etsitty nyt kovasti uusia lenkkipolkuja. Ihan kulman takaa löytyikin jo mukava, pieni metsikkö, jossa Noitalainen on päässyt haistelemaan metsäntuoksuja, kiipeilemään kivillä ja kaivelemaan multaisia monttuja. Lenkkeilymahdollisuuksia löytyy kyllä yllin kyllin, mutta paikat, joissa koiraa voisi ulkoiluttaa huoletta myös vapaana tuon metsäläntin lisäksi, sellaisia vielä katsellaan.

Tämä oli Noidalle jo elämänsä toinen muutto. Aiemmin olemme asuneet kerrostalossa, nyt pitäisi tottua rauhallisen pientaloalueen ja paritalon ääniin. Aluksi Noita reagoikin harvakseltaan kuuluviin ääniin tuhahtelemalla, mutta pikku hiljaa se on alkanut tähänkin tottumaan. Oma piha on ollut Noidan mielestä tietenkin huippu juttu! Pakko taas todeta, että Noita on kyllä aika lunki ja sopeutuva otus. Sen on hyvä siellä, missä on sen omat ihmisetkin. Vaikka ympärillä touhotetaan, nikkaroidaan, siivotaan tai järjestellään tavaroita, se osaa ottaa vaikka tirsat, jos siltä tuntuu. "Mitä sitä hääsyämään, hääsytään sitten kun pyydetään".

Kääk, ne muuttaa!

Noitalassa eletään kiireistä ja jännittävää viikkoa. Noita kotiväkineen muuttaa tällä viikolla Jyväsjärven toiselle puolelle.

Sunnuntaina päästiin jo haistelemaan uusia nurkkia ja ihka omaa pihamaata...

Ikävä tulee Kortesuon loistavia lenkkimahdollisuuksia, järveä, Haukanniemeä ja naapurin Nipaa. Mutta onneksi edessä on paljon uutta jännää, uusia lenkkipolkuja ja vahtikoiralle se oma piha.

Luvassa siis kotoutumiskuulumisia tulevina viikkoina!

Puukiipijä

Jossei muusta, niin ainakin lapinkoirasta huomaa, milloin kesä on vaihtumassa syksyyn. Kesäaika meni koomatessa parvekkeella varjossa, pedatessa mielikuvituspennuille pesää ja laamaillessa heinää mutustellen lenkiltä toiselle. Säiden viiletessä ja valeraskausoireiden lieventyessä lapinkoira on herännyt eloon! Se Noita, jonka kaikkein parhaiten tunnen, on palannut omana hömpöttävänä itsenään takaisin. Meillä on taas energinen, kekseliäs ja vauhdikas pieni koira. Ihanaa.

Syksyn agilitykausi starttasi jo viime viikolla. Tasaisen tappavaan tahtiin tämä parivaljakko on kehittynyt, eikä meillä ollut enää oikein muuta vaihtoehtoa kuin ilmottautua 1-luokan ryhmään silmällä pitäen sitä, että ensi vuodeksi ostetaan kilpailulisenssi ja startataan viimein myös virallisissa kisoissa. Vähintääkin kasvis-Susannan painostuksessa ja mieliksi... ;)

Tälle jaksolle onkin asetettu nyt sellaiset tavoitteet, että kevällä kehdataan viralliselle radalle ilmottautua.  Se tarkoittaa, että keinu on saatava kuntoon, ohjauskuvioita on treenattava hikihatussa ja vauhtia on saatava yksi pikku pykälä koiran kinttuihin lisää. Ajatuksena olisi, että sykyllä käytäisiin hankkimassa kisafiilistä ja -kokemusta muutamista möllikisoista. Noidan vahvuuksia agilityssä tällä hetkellä on tasaisen varma ja siisti suorittaminen, se ei sikaile ja aidosti tykkää lajista. Ehkä vähän sympaattista ja toisaalta niin noitamaista on, että Noita luulee kaikkien kentän reunalle raahautuneiden ihmisten tulleen paikalle ihailemaan juuri häntä ja hänen suuremmoista menoaan. Namit ja kehut saavat sen kivasti syttymään, mutta parasta on kun joku vieras ihminen kentän laidalla antaa kiiturille radan jälkeen hänen ansaitsemansa huomion ja rapsutukset. Ollaanko me vakavasti otettava parivaljakko agilityssä, sen ajatuksen kanssa tässä vielä vähän kamppaillaan?! :)

Viisaasti vesillä

Ei tarvinut kun kaivaa pelastusliivit kaapista esille, niin koira kömpi sängyn takaa esille ja tuli häntä heiluen vastaan: "Jes, lähdetään kalaan!"

No, kalaan ei tällä kertaa lähdetty, mutta vesille soutelemaan kuitenkin. Koira ainut, jolla pelastusliivit on päällä, se kun ei varsinaisesti uimataitojaan ole meille väläytellyt.

Aika kätevää, kun asuu liki järvenrannalla ja taloyhtiöllä on oma vene, jota vapaasti saa varata käyttöön. Etuja, joihin Keski-Suomessa asuessa on joutunut väkisten tottumaan.

Juhannuksen juhlijat

Lohtaja 21.-24.6.12

 Hevi

 Ada

 Hertta, Riina, Hevi ja me

 Juha ja Hertta

 Noita ja Antti

Hertta

Ada

Hevi

Hertta

Suurimman osan kuvista otti Antti :)

Onnea 3-vuotiaalle!

Kuva S. Kangasvuo

Kolme vuotta sitten sain käsiini pienen hopean värisen rääpäleen. Sen omituisen näköiset pienet korvat roikkuivat hassusti sivulla ja se vikisi hieman huolestuneena, kun se tupattiin huopien ja lämpöpullojen väliin laatikkoon ja kiikutettiin eläinlääkäriasemalle mamman mukana odottamaan, että loputkin sisarukset saataisiin eläinlääkärin avustuksella hengissä ja terveinä maailmaan. Kuka olisi uksonut, että tuo päivä kolme vuotta sitten oli yksi elämäni onnekkaimmista. Kuin huomaamatta tuo hopeinen karvaeläin kasvoi kiinni meihin - ja me siihen. Kolmen vuoden aikana se on ilahduttanut ja naurattanut, aiheuttanut ennenaikaisia harmaita haivenia, joskus huoltakin, mutta ennen kaikkea opettanut minulle paljon pienen lappalaiskoiran sielunelämästä.

Seikkaile Noita vielä monta onnellista ja tervettä vuotta kanssamme!

♪ ♪ ♫ ♪ ♫ ♫

Istuin hämärässä, alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.

Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."

Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.

Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää, valopisteet taivaalla liukuvat aamuun.

Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun.

Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä.

Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.

Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.

Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.

Ja ulkona kesäyö...

Kuvat © Antti Leukkunen

Sanat © Pariisin Kevät - Kesäyö

1kk, 10kk, 3v

1kk

10kk

 3v

Huilimassa landella

Päätettiin extempore naisten kesken lähteä viettämään pitkiä vapaita Elimäelle, kun miespuolinen A jäi paiskimaan töitä Jyväskylään. Noita nauttii maalla siitä, että saa touhuilla ja päivystää pihalla mielensä mukaan. Pihan vahtikoiran roolin Noita ottaa aina tosissaan (vanha pappa Tuhka ei Noidan mielestä hoida hommaansa riittävällä hartaudella) ja pötköttäisi vaikka tunti tolkulla pihapolulla, pensaan varjossa satunnaisia kulkijoita tarkkaillen. Sieltä se ilmoittaa kuuluvalla haukulla vieraan ihmisen saapumisesta ja ottaa häntä heiluen ystävällismielisen tulijan vastaan.

Käytiin Niinimäen pururadalla lenkillä äitin ja Tuhkan kanssa. Tältä reitiltä löytyy mäkiä kun keski-Suomesta konsonaan.

Isompi harmaa - Tuhkis 9,5v

3 päivässä kerettiin käydä haistelemassa ja haukkumassa lehmiä ja ottamassa rapsutuksia vastaan useammassakin kyläpaikassa. Ei voi olla kuin ylpeä siitä, miten mutkaton reissukoira Noita on.