Harrastamisen vaikeus

Hitto. Olemme edenneet agilityssä siihen vaiheeseen, että meidän tulisi päättää ryhtyäkö kisaamaan vai ollakko ikuisia harrastelijoita. Jos haluan edetä ja haastaa edelleen itseäni ja koiraa, päästä eteepäin ja seuraavallakin jaksolla mielekkääseen ryhmään, meidän olisi melkein pakko ostaa tälle vuodelle kisalisenssi ja tehdä se - ilmottautua ensimmäisiin virallisiin kisoihin.

Mutta. Entä jos minulla on sen verran realistiset tulevaisuuden näkymät, että ymmärrän, ettei näillä harjoittelutunneilla koskaan tule riittävän valmista. Eikä tässä vaiheessa näistä housuista irtoa resursseja enempäänkään. En toisaalta haluaisi heittää kaikkea oppimaamme romukoppaankaan tai tuhlata tunteja pelkkään huvin päin temppuiluun. Eipä tuo JATissa harrastaminen ihan ilmaistakaan ole.

Onko minusta kisaamaan? Onko Noidasta kisaamaan? Onko tuosta höpsöstä harmaanenäisestä huopatossusta piinkovaksi kisatykiksi? Välillä se syttyy. Treeneissä kiitää sportti-Noita, joka haluaa ymmärtää kartturia ja mennä kovaa. Ja yhtä pian se kyllästyy. Saman radan kolmannella kierroksella startissa napottaa orava-asennossa söpöilmeinen pieni koira ehdottaen, että namin voisi saada vähän helpommallakin. "Mehän juostiin tämä rata jo." Plaah. Oikeasti tiedän sen kyllä. Koira osaa. Esteet kehittymiselle ovat tasan minussa, ei radalla, ei koirassa.

Joo. Ostetaan me se kisalisenssi.

Pentupylleröt

Eilen pääsimme kaksijalkaisten kesken katsomaan Ursan suloisia pentupalleroita. Uusia Omituisia on syntynyt joulukuun alussa maailmaan ja nyt 5-viikkoiset lapinkoiran alut tepastelivat tomerina sulattamaan ihmispoloisten sydämiä. Huokaus.

"Ei käynnisty ei"

Suokaa anteeksi, ne ovat vain kännykän kameralla otettuja kuvia eikä näistä voi edes haistaa, miten hyvälle pennut pyllerömahoineen tuoksuivat...

Jyväsjäällä pyryssä

Vasta toinen kerta tänä talvena järven jäällä. Olen ehkä hieman ylivarovainen, mutta minkäs teet, kun olet syntynyt Kymenlaaksossa Elimäellä, jossa uimaan on opittu savimontussa eikä Kymijoki jäädy kunnolla koskaan. Jää on vieras elementti.

Vuoden vaihteen pitsan paistajat

"Ja mulle tulis sitte yks fantasia parman kinkulla, rucolalla ja kaikilla juustoilla, mitä talosta löytyy..."

Rauhaisaa Joulua

Noita ihmisineen rauhoittuu viettämään joulua kynttilän valoon, kuusen tuoksuun, jouluisten herkkujen äärelle. Iloista joulua kaikille ja onnellista uutta vuotta 2013!

Toivottaa Noita, Anna ja Antti

Topakka akka testissä

Noita pyörähti tänään Lappalaiskoirat ry:n järjestämässä luonnetestissä Helsingin Oulunkylässä. Tutun oloinen koira testin läpi viipotti ja tulosrivikin piti liki kutinsa omien veikkausten kanssa. Vinkeää silti, miten pieni koira osasikin muka yllättää testissä, jossa sitä koeteltiin normi arkea haastavammissa tilanteissa.

Pikkuylläri oli, miten topakkana Noita puolusti minua ja seinällä itseään, vaikka jonkin sorttista pörhistelyrintamaa osasinkin odotella. Toinen suuri yllätys oli tulkinta temperamentistä, jonka mukaan Noita on "erittäin vilkas". Okei, kyllähän se bongaa asioita silmillä ja korvillaan, mutta ennemmin olen ajatellut Noidan aina rauhallisena, moneen asiaan järkevästi ja coolisti suhtautuvana kuin vilkkaana. Luonnetestin arvosteluohjeen mukaan erittäin vilkkaan koiran "reaktio on hyvin nopea, väistämisliike on melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta". Ehkäpä testin kuormitus näkyi Noidalla juuri tässä, vaikken sitä itse osannutkaan sillä tavalla katsoa. Tai sitten tuomarit tulkitsivat jatkuvan yleisön pälyilyn ja sinne pyrkyröinnin vilkkaudeksi, yleisössä oli kolme Noidan lemppari-ihmistä, Antti, Riina sekä kasvis-Susanna, joista viimeksi mainittua Noita ei ehtinyt moikata ennen testiä. Täytyypä tarkastella videotallenne testistä uusin silmin, jahka saan sen käsiini.

Erittäin tyytyväinen olen siihen, että kaikki osa-alueet olivat plussan puolella, laukauksille lähes kuuro ja ihmisiä kohtaan hyväntahtoisesti ja avoimesti suhtautuva koira on aika makea ja arkea helpottava otus. Sitten kun on toimintakykyä ja taisteluhalua vielä kohtuullisen verran ja on hieman pehmeä, siitä saa aika iisin koiran kouluttaa, väitän minä. Noidalle kun koskaan ei ole tarvinnut tahkota mitään päähän, se oppii äkkiä ja nöyränä koirana kunnioittaa sääntöjä. Ja mikä parasta, kun testi oli ohi, koira oli jälleen täysin oma itsensä, kerjäsi ihmispiirissä huomioita ja hellyydenosoituksia ja kaivoi penkalta karahkaa riepoteltavaksi.

Tässäpä koko rivi kaikessa komeudessaan. Suluissa vieressä on oma veikkausrivi.

Toimintakyky: +1 kohtuullinen (+1)

Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+1 pieni)

Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty (+3)

Taisteluhalu: +2 kohtuullinen (+2)

Hermorakenne: +1 hieman rauhaton (+1)

Temperamentti: +1 erittäin vilkas (+3 vilkas)

Kovuus: +1 hieman pehmeä (+1)

Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (+3)

Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma (+++)

Yht.  +144

Luonnetestiin!

Noita nähdään sunnuntaina 2.12. Lapplaiskoirat ry:n luonnetestissä Helsingin Oulunkylässä. Tuomareina testissä toimivat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi. Varsin jännää nähdä, miten akka testin selvittää.

Sillä aikaa, kun odotellaan Noidan tuloksia, voi tutustua luonnetestin sisältöön ja arvosteluperiaatteisiin Kennelliiton nettisivuilta löytyvästä tiedotteesta ja mietiskellä, miten pisteet eri osa-alueittain Noidan kohdalla mahtavat jakautua. Jännää!