Temppuileva Noita

Noidan kanssa harjoitellaan välillä kaikenlaisia höpötemppuja aikamme kuluksi ja mielen virkistykseksi. Noita onkin aika näppärä tyttö oppimaan uusia temppusia. Se on kovasti innokas kokeilemaan onneaan namipalan toivossa ja hoksaa jutun juonen usein hirmun nopeasti. Sitten vaan kehumalla ja palkkaamalla eteenpäin ja tsadam, temppu on valmis! Ääntä ja protestia harjoittelun tiimellyksessä aina kyllä lähtee, mutta vielä ei ole naapurit valittaneet...

Kuvasin kännykkä(!)kameralla muutamia temppuja, joita Noita on viime aikoina oppinut.

Siivouspäivä.

Kerjää!

Pam!

Naksutinta me ei olla koskaan edes nähtykkään. Pitäisi joskus hankkia ja kokeilla, mitä sen kanssa saataisiin aikaan.

Vuortenvalloittajat

Jos pidät talvesta, rakastat lunta, villasukkia ja punaisena kipristeleviä poskipäitä ja kaipaat talvisille retkillesi reipasta retkiseuraa, hanki lapinkoira - ja siinä sivussa hullu kasvattaja, joka toteuttaa kaikki toiveesi! Viime viikonloppuna valloitettiin Hyyppäänvuori Lievestuoreella ja tänään raivattiin polkua vanhalla tutulla Jääskelän luontopolulla Vaajakoskella.

Kaikista kuvista kiitämme hovikuvaajaamme Anttia!

Hyyppää 7.1.
Tasamaalla syntyneelle ehdalle elimäkeläiselle Keski-Suomen monipuolinen ja kumpuileva luonto on ollut ihmettelemisen aiheena moneen kertaan. Tiedän, että aivan tästä Jyväskylän lähimaisemistakin löytyy lukemattomia näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja. Halusimmekin nähdä jotakin uutta ja suuntasimme Hyyppäälle. Hyyppäänvuorta mainostetaan Keski-Suomen Kolina, eikä suotta. Maisemat olivat hulppeat!

Jääskelä 15.1.

Jääskelään suuntasimme tänään täysin extemporeena, kun hullu kasvattaja soitti matkalla autostaan, josko lähtisimme kimppalenkille, kun sääkin oli pikkupakkasesta huolimatta aivan mahtava. 5 minuutin varoitusajalla team A&A&N oli valmis!

Retkikunta makkaravaelluksella.

Ja se hullu kasvattaja :)

Eivät jääneet makkaratkaan lopulta kainalolämpöisiksi, peloista huolimatta. Kiitokset lumilenkkiseuralle. Ja kiitokset ystävälliselle random-miehelle nuotiopaikalle, joka ei liieemmin pelästynyt huutavaa villikoiralaumaa, vaan lainasi anteliaasti puukkoaan. Thänks mään.