Luonnetestiin!

Noita nähdään sunnuntaina 2.12. Lapplaiskoirat ry:n luonnetestissä Helsingin Oulunkylässä. Tuomareina testissä toimivat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi. Varsin jännää nähdä, miten akka testin selvittää.

Sillä aikaa, kun odotellaan Noidan tuloksia, voi tutustua luonnetestin sisältöön ja arvosteluperiaatteisiin Kennelliiton nettisivuilta löytyvästä tiedotteesta ja mietiskellä, miten pisteet eri osa-alueittain Noidan kohdalla mahtavat jakautua. Jännää!

Onni on oma koti

Ohi on. Tavarat ovat uudessa tuvassa likimain järjestyksessä ja koira on löytänyt omat lempparipaikkansa huushollista. Valtakunnassa kaikki hyvin. Viimein on aikaa kertoa, miten tähän asti selvittiin.

Tästä lähdettiin. Noita demostroi kuvitteellisella sohvalla katseluetäisyyttä televisioon.

Uusi kotimme on likimain täydellinen koiraperheen koti! Edellisiltä asukkailta peruina on sopivan kokoinen, aidattu pihamaa pienellä punaisella koirankopilla (johon Noita ei ainakaan vielä ole imoittanut muuttavansa) sekä koiramaiseen menoon siedätetyt naapurit. Näin syksyaikaan osaa myös arvostaa eteisestä suihkuun johtavaa laattalattiaa tassunpesutarkoituksissa, vaikka koira olisikin ollut ehkä sitä mieltä, että uudessa kodissa ei suihkua olisi kyllä tarvittu ollenkaan.

Emäntä on kovin onnellinen siitä, että sai viimein rakkaan kapistuksensa, pianon, muuttamaan saman katon alle. Ei ole Noita laittanut pahakseen Myrskyluodon Maijan tapailua, vaikka tilaa olisi painua ääniltä piiloon toiseenkin huoneeseen. Tyynesti sohvalla retkottaen se on yrittänyt antaa henkisen tukensa emännälleen, joka epätoivoisesti on yrittänyt elvyttää unhoon painuneita pianistin taitojaan.

Keittiön laaduntarkkailija/verokarhu työssään. 

Emännän ja isännän kanssa on etsitty nyt kovasti uusia lenkkipolkuja. Ihan kulman takaa löytyikin jo mukava, pieni metsikkö, jossa Noitalainen on päässyt haistelemaan metsäntuoksuja, kiipeilemään kivillä ja kaivelemaan multaisia monttuja. Lenkkeilymahdollisuuksia löytyy kyllä yllin kyllin, mutta paikat, joissa koiraa voisi ulkoiluttaa huoletta myös vapaana tuon metsäläntin lisäksi, sellaisia vielä katsellaan.

Tämä oli Noidalle jo elämänsä toinen muutto. Aiemmin olemme asuneet kerrostalossa, nyt pitäisi tottua rauhallisen pientaloalueen ja paritalon ääniin. Aluksi Noita reagoikin harvakseltaan kuuluviin ääniin tuhahtelemalla, mutta pikku hiljaa se on alkanut tähänkin tottumaan. Oma piha on ollut Noidan mielestä tietenkin huippu juttu! Pakko taas todeta, että Noita on kyllä aika lunki ja sopeutuva otus. Sen on hyvä siellä, missä on sen omat ihmisetkin. Vaikka ympärillä touhotetaan, nikkaroidaan, siivotaan tai järjestellään tavaroita, se osaa ottaa vaikka tirsat, jos siltä tuntuu. "Mitä sitä hääsyämään, hääsytään sitten kun pyydetään".