Hyvää ja rauhallista joulua!

Toivottaa Noita, Myy, Anna ja Antti

Ystävyydestä

En olisi kyllä ikinä voinut uskoa Myy-kissaa ottaessa, että kissasta ja koirasta voi tulla näin hyvät ystävykset keskenään. Olen toki kuullut, että lappalaiskoirat ovat lempeitä ja hyväksyviä toisia lajeja kohtaan, mutta näiden toverusten toilailuja seuratessa saa kyllä taivastella lemmikkieläinten sopeutumiskykyä.

Kissan ja koiran ystävyydessä on jotain erityislaatuista. Leikit, toisen hoivaamiset, tervehdykset, oikeastaan kaikki kanssakäyminen ovat hassu sekamelska kissamaisia ja koiramaisia tapoja. Ihmeellisen hyvin ne lukevat toistensa viestejä. Noidan varoitustuhinat ja -haukut ovat Myylle selvä viesti painua korvat lintassa yläilmoihin turvaan, vieraaksi voi tulla vaikka joku lurjuskoira, joka lähestyy liian innokkaasti kissaa. Muuten Myy on kyllä hyvin siedättynyt Noidan ääniin. Noita on puolestaan oppinut tulkitsemaan Myyn eleistä, milloin pihalla liikkuu orava. Ilmeisesti siinä on vissi ero, milloin pihalla on orava ja milloin ihan vaan joku tavan närhi, koska virhearvioita sattuu yllättävän harvoin. Ja voi sitä metsästystä, kun lauma ryhtyy yhteistuumiin oravajahtiin - ikkunan läpi...

Pahoittelen laaduttomia kännykkäräpsyjä, mutta kun mutta kun, oikea kamera on aina liian kaukana siinä vaiheessa, kun tilanteet ovat herkullisimmillaan päällä.

"Tälleen me ihan vaan pötkötellään joka päivä. Ei me nyt ihan kylki-kyljessä, mutta tälleen lähekkäin."

"Suosittelen lämpimästi jokaista lapinkoiraa hankkimaan itselleen kotiorjan. Se putsaa korvat ja otsan päivittäin. Oioioi...otappa vähän vielä sieltä vasemman korvan takaa...." 

"Ääni! Mikä se oli!? Orava!?". Ei sentään. Naapuri tamppaa mattoja, pöntöt.

Noita kisaa

Me tehtiin se! Startattiin tänään ensimmäisissä virallisissa agilitykilpailuissa tutulla ja turvallisella maaperällä JAT:in omissa kilpailuissa. Tavoitteena oli karistaa ensimmäisten kisojen peikko pois harteilta ja juosta hyväntuuliset, agilityltä näyttävät radat, joista jäisi hyvä fiilis tulevaa kilpailu-uraa ajatellen.

Tavoitteeseen päästiin ihan hyvin. Anne Saviojan tuomaroimilta radoilta jäi kotiin vietäväksi tulokset molemmilta radoilta:

• D hyppyrata tulos 11,54, sij. 5./14
• C agilityrata tulos 13,06, sij. 3./17

Noita oli oikein hyvässä kisavireessä. Nollaradat jäivät tänään haaveeksi suurimmaksi osaksi vain oman jännityksen ja hutiloinnin vuoksi. 

Hyppyrata kaatui tällä kertaa keppeihin. Tilannenopeutta oli liikaa ja Noita tuli keppien ensimmäisen välin ohi, siitä kielto. Kiellon jälkeen hommasta katosi rytmi ja Noita karkasti vielä toiseksi viimeisestä välistä pujottelua, josta rapsahti 5 virhepistettä. Ilman keppisavottaa olisimme helposti ehtineet ihanneaikaan, joskin muutamia kurveja ja käännöksiä tiukentamalla aikaa saisi napsaistua vieläkin enemmän pois. Muuten en hirveästi moittisi meidän kaikkien aikojen ensimmäistä virallista kisasuoritusta, siinä oli paljon hyvääkin.

Agilityradalla riittikin sitten haastetta, tuloksia tältä radalta tuli lopulta vain neljä. Haasteista huolimatta toiselle radalle lähdin jotenkin rennommalla asenteella. Niinhän siinä sitten kävi, että taisin jäädä tuulettelemaan liian ajoissa hyvin menneitä keppejä ja keinua - varsinkin keinua, joka on ollut meille todellinen haaste - enkä muistanut enää varmistella puomin alastulokontaktia, siitä vitonen. Kielto tuli vielä radan viimeiseltä esteeltä, jonka ohi Noita ehti sujahtaa. Tosin siitä en osannut enää edes erityisen pahana olla, koska Noita irtosi niin makeasti eteenmenokäskyllä, hups, yksi este vain jäi välistä. 

Kyllä tästä on ihan hyvä jatkaa. Taisi kisakärpänenkin pikkuisen puraista, kun aloin heti katselemaan tulevia kilpailuja lähimain...

Ja vielä todisteeksi kuva "palkintopallilta" ;)

Syyskuun kalenterityttö

Laitoin muutaman kuvan Paimensukuisen lapinkoiran seuran kalenterikuvakisaan ja kappas, Noitalainen pääsikin syyskuun tytöksi.

Kalenterin voi tilata täältä ja samalla tukea Paimensukuisen lapinkoiran seuran toimintaa.

Silmätarkastuksessa

Hieman vajaa 4,5 vuotias Noita pääsi tänään uusintatarkastukseen silmiensä kanssa. Tarkastuksen teki Viitaniemen eläinlääkäriasemalla ell Päivi Kallioniemi. Molemmissa silmissä on tietenkin samat vanhat PPM-löydökset (iris-iris + lamina), jotka eivät näkökykyyn vaikuta, eivätkä iän myötä sitä pahenna. Muuten silmät ovat edelleen terveet. Huippu juttu! Samalla Noidalta otettiin myös verinäyte PRA:n tutkimista varten, näyte lähetetään Optigenille tutkittavaksi. PRA:n suhteen tuskin yllätyksiä tulee, sillä kaiken järjen ja genetiikan ymmärrykseni mukaan Noita on joko terve (A) tai kantaja (B). Samalla hyödynnettiin eläinlääkärin vaakaa, joka näytti Noidan alla 13,5kg - hyvä että neiti on hoikassa kunnossa, mutta ehkä kilo lämmikettä kylkien ympärillä talvipakkasilla ei olisi pahitteeksi.

Suomenlapinkoirilla esiintyvistä silmäsairauksista voi lukea lisää täältä.

Kaikki tämä tutkiminen ja syynääminen johtuu siitä, että Noidalle on suunnitteilla pentue Omituisen kenneliin. Silmätarkastuksen jälkeen päästään viimein miettimään rauhassa sopivaa urosehdokasta, joka mätsäisi Noidalle parhaiten. Juoksuja odotellaan alkavaksi tammi-helmikuun tienoilla. Eletään siis jännittäviä aikoja!

Voiko koira olla huumorintajuinen?

Eräällä keskustelufoorumilla törmäsin viestiketjuun, jossa puhuttiin koiran huumorintajusta. Olen pitänyt Noitaa huumorintajuisena otuksena ja piti oikein asettua miettimään miksi. Mikä tekee koirasta ja mikä Noidasta huumorintajuisen?

Ainakin sillä, että Noita on saanut pentuaikanaan viettää runsaasti aikaa ihmisseurassa, on luultavasti vaikutusta huumorintajuun. Koska Noidalla ei ole oman lajin laumatoveria, se on ollut pakotettu jo pienestä sopeutumaan ja leimautumaan omaan ihmislaumaansa. Emäntänsä ja isäntänsä mielenlukijana se onkin jo neljävuotiaana vertaansa vailla. Ovela koira tietää tasan tarkkaan, mistä narusta vetää, ja käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen.

Noita on siitä vinkeä koira, että se on sekä rauhallinen, että vilkas eläin samaan aikaan. Miten sen selittäisi? Se on rauhoittumaan kykenevä ja maltillisesti liikkuva koira erityisesti sisätiloissa. Uudessa ympäristössä tai jossakin mieluisassa puuhassaan se on taas vikkeläliikkeinen ja "monta rautaa tulessa" -tyyppinen touhottaja. Se tykkää miellyttää ihmisiä ja tietää tasan tarkkaan minkälaisilla ilmeillä ja olemuksella ihmisen saa hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Ja kun se on epävarma, oliko jokin asia hauska vai ei, se varmuuden vuoksi vispaa häntäänsä varovasti, jospa joku rohkaistuisi sen myötä ilonpitoon. Vilkkaita, pentumaisia ja leikkisiä koiria pidetään kai yleisesti aika huumorintajuisina koirina, mutta ovatko ne aina sitä?

Ei koiran huumorintaju kai ihan pelkkää hupsuttelua ja riekkumistakaan ole. Huumori kumpuaa jostain syvemmältä. Se on kai jotain nokkeluuden ja oveluuden jalostamista siihen suuntaan, että koira saa teoillaan ja olemuksellaan sekä itsensä että ihmiset ympärillään huvittuneeksi. On koomisia koiria, jotka eivät tiedä olevansa koomisia, ja sitten on koiria, jotka osaavat olla koomisia omasta tahdostaan.

Ei elämä aina kuitenkaan pelkkää komiikkaa ole. Osaa Noitakin olla vakava. Ikä on tehnyt tehtävänsä. Vanhetessaan tietynlainen vakavuus on Noidassa selvästi lisääntynyt huolettomista nuoruusvuosista. Se on kai tyypillistä lapinkoiralle. Annetaanpa esimerkki. Rasavillin kissaneidin muutettua laumamme kuopukseksi Noita on monesti huolestuneena seurannut, miten kissa kehtaa tehdä kaikkea kiellettyä ja kulkea paikoissa, joissa ei saisi. Noidan oikeustaju ei anna myöden moiselle käytökselle ja siinä kohtaa loppuu Noidan huumori.  Noita tulee ”kantelemaan” ihmisille, läähättää ja näyttää perin pohjin huolestuneelle aina siihen asti, kunnes joku hoitaa kissan pois keittiönpöydältä.

Ihmiset näkevät huumorin niin kovin eri tavalla. Toisille huumori on hupsuja ilmeitä ja kömpelöitä  leikkiyrityksiä, toiselle se on nokkelan koiran mielenliike, esimerkiksi temppu, jonka koira jättää tietoisesti tekemättä tai osaamatta. Minulle huumori on hassuja sattumuksia, odottamattomia käänteitä taikka yllätys keskellä kiireisintä arkea, mikä huvittaa ja kutkuttaa nauruhermoja. Noita osaa tulkita näitä hetkiä ja elää niissä koko olemuksellaan mukana. Niistä syntyvät meidän omat vitsit.

Kuvat arkistoista.

Metsäpolulla

Agiliitoa

Osallistuttiin eilen Noidan kanssa JAT:in ryhmien välisiin joukkumöllikisoihin. Team Päivikki sijoittui neljällä puhtaalla nollaradalla kolmansiksi kymmenestä joukkueesta. Ei hullummin tältä tiimiltä. Rata oli mukava hyppyrata eli kontaktiesteitä ei tällä radalla ollut hidastamassa menoa, eivätkä hyppyesteet olleet ihan kisakorkeudella.

Siinä olisi nyt sitten minun ja Noidan rata nähtävillä. On se vain aika järkyttävää katseltavaa tuo oma meno, mutta mukavaa meillä oli radalla pienestä jännityksestä huolimatta - tai juuri siitä johtuen!

Kelmien kerho

Monesti olen yrittänyt saada näiden kahden kelmin kohellusta tallennettua jollakin laitteella, mutta yleensä siinä vaiheessa, kun käsissäni on kamera tai kännykkä, leikki on jo ohi. Nujuaminen on näille jokapäiväistä puuhaa. Toisinaan Noitakin intoutuu enemmän riekkumaan, mutta useimmiten se menee juuri näin kuin seuraavassa videossa: Myy vaanii ja hyökkäilee ja Noita tyytyy fiksun aikuisen roolissa ottamaan kaiken kylmähermoisesti vastaan. 

Taattua kännykkäkameralaatua!

Sydämen tykytyksiä aiheutti eilen Myyn hetkellinen karkaaminen ikkunasta. Jostain syystä makuuhuoneen ikkuna oli päässyt avautumaan liikaa, juuri kissan mentävän rakosen verran, ja sillä aikaa kun itse join rauhassa aamukahveja ja puuhastelin aamutouhuja, Myy oli livahtanut vapauteen.

Tajuttuani, että se todellakin oli karannut eikä lymyillyt missään piilossaan, lähdin hädissäni kutsumaan sitä pihalle. Ei vain näkynyt eikä kuulunut kattipahaista. Seuraava mielenliike oli päästää Noita pihalle etsimään Myytä, se onneksi ymmärsi mistä oli kyse ja alkoi etsiskelemään ja vainuamaan kissaa pihalla. Noitaa on ehkä vahingossa tullut opetettua etsimään Myytä sisälläkin, mistä taisi olla eilen hyötyä.

Noita jäi nimittäin pian tuijottelemaan naapurin puolelle piharakennuksen kulmaa, jossa Kelmi K. Ka-Boomilainen seikkailikin. Huutelemalla ei Myy suostunut palaamaan omalle pihalle, mutta kun kiersin naapurin pihamaalle tien kautta, se kyllä häntä korkealla ja kurnutellen juoksi syliin vastaan. Huh, että säikähdin. Nyt pysyvät ikkunat säpissä, oli miten kuuma tahansa.

Genetiikkaa

Susanna tuli päivittäneeksi Noidan isäpapan sivun nettisivuilleen - Sarri! Vaikka Sarrin poismenosta on yli 3 vuotta, pystyttiin perimä Pompen-taudin suhteen määrittämään geenipankista, johon Sarri elinaikanaan tuli näytteen jättäneeksi. Ihmeellistä tämä nykytiede. Kiitos Pihka-siskon omistajalle Sirenelle, joka puuhanaisena tässä toimi!

Elikkä, vanhempien perusteella Noita on terve Pompen-taudin suhteen, koska niin äiti Luna (Nutukas Illusia) kuin isä Sarri (Fjällfarmens Sarri) ovat terveitä.

Samalla tulin fiilistelleeksi Sarria, isukkien isukkia, johon meilläkin oli aikanaan ilo tutustua Suomen visiitillään. Sarri elää muistoissani kertakaikkiaan lupsakkana ja komeana herrasmiehenä, jollaisia harvoin tapaa. Ainoa koira, jonka olen nähnyt puhaltavan käskystä... ;) Ja Noidalla on Sarrin korvat!

Pönötys

Pakollinen pönötyskuva 4-vuotiaasta neitikoirasta. Kesätukassaankin neiti on oikein nätti.

Myy kasvaa

Miten äkkiä voi pienestä ja suloisesta kissanpennusta kasvaa notkea, sulavaliikkeinen ja taitava saalistaja! Tarkennetaan, kärpäsen saalistaja. Koska muuta liikkuvaa ja elävää harvoin sen ulottuville Noidan lisäksi eksyy. Myy on varsin touhukas ja seurallinen kissa. Se tykkää jutella ja käyttää epävireistä, omasta mielestään niin kovin kaunista ääntään mielellään. Mikä tietysti mukavaa, Noidan kanssa Myy tulee erinomaisen hyvin juttuun ja toveruksille on kehkeytynyt ihan omat leikkinsä. Myy saalistaa Noidan varpaita ja Noita tuuppii kissaa varovasti kuonollaan. Myy nauttii myös säikyttelyleikeistä, uhreinaan Noita tai ihmispoloiset. Kissanmaiseen tapaan kaikkiin pieniin laatikoihin ja bokseihin tunkeutuminen on maailman parasta viihdettä, varsinkin jos laatikossa voi vähän kahistella jotakin. Kaiken touhotuksensa lomassa Myystä on kasvamassa tosi nätti kissa!

4-vuotias

Tärkeä. Suloinen. Hupsu. Ovela. Vikkelä. Kiltti. Tomera. Pörröinen. Pehmeä. Rakas.

Kaikkea tätä ja paljon enemmän.

Onnea Noita!

Pihatöitä ja nikkarointia

Team kesälomalaiset täällä hei! Loman alkajaisiksi piha ja terassi piti saada kuntoon. Karvaiset toverit ovat luonnollisesti olleet mukana suunnittelutyössä ja toteutuksessa eikä armoa ole tunnettu, kun päivät ovat venyneet pitkälle iltaan. 

Pitkästä aikaa meillä kasvaa myös chilejä. Viimeksi chiliviidakko taisi olla kukkeimmillaan sinä kesänä, kun Noita muutti taloon.

Kasvimaa jääköön vielä haaveeksi, sen sijaan ideoimme ja nikkaroimme pari kasvatuslaatikkoa sipuleille, herneille ja yrteille. Sitten jännätään, kasvaako niissä mitään syötäväksi asti.

Pääsuunnitelija O. Källeröinen tuumissaan

Oppipoika Ka-Boomilainen ehdottaa hieman toisenlaista ratkaisua...

...rehut tästä hittoon ja kunnon kissatarha pystyyn - tähän!

No, sitä mietitään vielä. Joka tapauksessa terassi on saatettu käyttönkuntoon ja varsin viihtyisä siitä tulikin. 

Myös pääsuunnitelija on tulokseen tyytyväinen. Vai olisiko sittenkin vain vaipumassa uneen, joka on uusia, lennokkaita ideoita täynnä...

Jatpailaajat

Tuuletus! 

Noita tykitti tänään oman agilityseuran epävirallisissa kisoissa, Jatpailuissa, möllimaxien 3. korokkeelle. Ei kehnompi suoritus, kun edellisistä kisoista, joihin ollaan osallistuttu, tuli tänään kuluneeksi tasan vuosi. Pitkä tovi. Koitti aika herätellä kisakoneistoa talviunilta. 

5 virhepistettä puomin alastulokontaktilta ja mukavan nopsa aika (tarkistetaan jahka tulee tulokset JAT:n foorumille) riitti tällä kertaa 3. sijaan. Erityisen tyytyväinen olin Noidan vauhtiin, johon ollaan selkeästi saatu lisää paukkuja kevään aikana. Turha varmaan spekuloida, mutta mikäli tuo hiuksen hieno kontaktivirhe olisi jäänyt tekemättä, olisimme kuulemma ajallamme sijoittuneet toisiksi. Hieno likka!

Kesykarhuja ja koti-ilveksiä

Kesykarhu

Kamera tarttui kerrankin mukaan lenkille, kun marssin keväiseen metsään. Ja kas, siellä se kesykarhukin jälleen lönkötteli kannoillani.

Koti-ilves

Pihamaan kuopsutus on alkanut haravoinnilla. Koti-ilves tarkkailee touhuja silmä kovana.