Juhannuksen juhlijat

Lohtaja 21.-24.6.12

 Hevi

 Ada

 Hertta, Riina, Hevi ja me

 Juha ja Hertta

 Noita ja Antti

Hertta

Ada

Hevi

Hertta

Suurimman osan kuvista otti Antti :)

Onnea 3-vuotiaalle!

Kuva S. Kangasvuo

Kolme vuotta sitten sain käsiini pienen hopean värisen rääpäleen. Sen omituisen näköiset pienet korvat roikkuivat hassusti sivulla ja se vikisi hieman huolestuneena, kun se tupattiin huopien ja lämpöpullojen väliin laatikkoon ja kiikutettiin eläinlääkäriasemalle mamman mukana odottamaan, että loputkin sisarukset saataisiin eläinlääkärin avustuksella hengissä ja terveinä maailmaan. Kuka olisi uksonut, että tuo päivä kolme vuotta sitten oli yksi elämäni onnekkaimmista. Kuin huomaamatta tuo hopeinen karvaeläin kasvoi kiinni meihin - ja me siihen. Kolmen vuoden aikana se on ilahduttanut ja naurattanut, aiheuttanut ennenaikaisia harmaita haivenia, joskus huoltakin, mutta ennen kaikkea opettanut minulle paljon pienen lappalaiskoiran sielunelämästä.

Seikkaile Noita vielä monta onnellista ja tervettä vuotta kanssamme!

♪ ♪ ♫ ♪ ♫ ♫

Istuin hämärässä, alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.

Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."

Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.

Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää, valopisteet taivaalla liukuvat aamuun.

Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun.

Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä.

Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.

Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.

Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.

Ja ulkona kesäyö...

Kuvat © Antti Leukkunen

Sanat © Pariisin Kevät - Kesäyö

1kk, 10kk, 3v

1kk

10kk

 3v

Huilimassa landella

Päätettiin extempore naisten kesken lähteä viettämään pitkiä vapaita Elimäelle, kun miespuolinen A jäi paiskimaan töitä Jyväskylään. Noita nauttii maalla siitä, että saa touhuilla ja päivystää pihalla mielensä mukaan. Pihan vahtikoiran roolin Noita ottaa aina tosissaan (vanha pappa Tuhka ei Noidan mielestä hoida hommaansa riittävällä hartaudella) ja pötköttäisi vaikka tunti tolkulla pihapolulla, pensaan varjossa satunnaisia kulkijoita tarkkaillen. Sieltä se ilmoittaa kuuluvalla haukulla vieraan ihmisen saapumisesta ja ottaa häntä heiluen ystävällismielisen tulijan vastaan.

Käytiin Niinimäen pururadalla lenkillä äitin ja Tuhkan kanssa. Tältä reitiltä löytyy mäkiä kun keski-Suomesta konsonaan.

Isompi harmaa - Tuhkis 9,5v

3 päivässä kerettiin käydä haistelemassa ja haukkumassa lehmiä ja ottamassa rapsutuksia vastaan useammassakin kyläpaikassa. Ei voi olla kuin ylpeä siitä, miten mutkaton reissukoira Noita on.