26. toukokuuta 2012

Meil on kesä!


Ai, että. Täällä se taas on. Onko olemassa mitään parempaa, kuin nuuhkia kevätaamun tuoksuja kitusiinsa, paljastella talvenkalpeaa nahkaansa porottavalle kevätauringolle tai kuunnella kesäiltana, miten metsä elää. Kurkkia naapurin virittämiä katiskoja järven rannalla, joko tänäiltana sinne olisi joku pieni kiiski eksynyt. Maistella jäätelöä helleshortseissa parvekkeella. Eilen haistoin ensimmäisen kerran tuomen kukat sitten viime kevään. Aivan kuin nenäkin olisi herännyt talvihorroksesta, kun kaikki tuoksuu niin ihanalle ja raikkaalle ja lupaavalle...

Omistapa sitten tuhkanharmaa nenä, jolla haistaa vielä jotain miljoona kertaa ihmisnokkaa paremmin. Tai karvakorvat, joilla kuulee varmaan sata kertaa nahkakorvia paremmin. Tai herkkusuu, jossa kaikki vehreä, mutainen tai mätäinen maistuu taivaalliselle.


Ei taatusti ole helppoa olla koira, varsinkaan toukokuussa!


PS. Nyt on koiralla kuuma: kieli ainakin 3cm ulkona. Se on meinaan Noidalle paljon.

18. toukokuuta 2012

Terveystarkastettu Noita

Noita kävi terveystarkastuksissa Viitaniemen eläinlääkäriasemalla 25.4. Päivi Kallioniemen syynissä. Viimein tänään viralliset lausunnot näkyvät KoiraNetissä.

Silmät: PPM (iris-iris + lamina) molemmissa silmissä, muutoin terveet
Lonkat: B/C
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0

Lonkat


Kyynärät

Kuvat S. Kangasvuo

Silmissä ennenstään jo tiedettiikin olevan runsaasti PPM rihmoja, sillä nämä hurjan näköiset "hämähäkit" selvästi näkyvät paljaallakin silmällä. Vaikka vaiva on perinnöllinen, se ei Noidan tapauksessa ole sokeuttava tai mitenkään haitallinen. Mainio juttu, ettei PPM-rihmojen takaa löytynyt enää muita silmäsairauksia.

Samalla reissulla ja samoilla unilla kuvattiin myös Noidan selkä- ja kaularanka sekä olat, jotka olivat puhtoiset ja terveet. Myöskään lonkissa väljyydestä huolimatta ei ollut näkyvissä nivelrikkoa tai kulumaa. Näillä tuloksilla sopii jatkaa hyvällä omalla tunnolla agilityn harrastamista, joskaan ylipainoa sutjakalle Noidalle ei kannata kerryttää, jottei riskiä nivelrikkoon ehdoin tahdoin lisättäisi.

Tarkemman analyysin tuloksista ja reissusta voi lukea Omituisten blogista.

11. toukokuuta 2012

Taisteluvoitto!

Uskomatonta, mutta totta. Tämä parivaljakko otti maanantaina oman agilityseuran mölliagilitykisojen, JATpailujen maksimöllien voiton. Tätä päivitystä kirjoittaessa palkintosuklaat ja -koiranherkut on suurimmaksi osaksi tuhottu, mutta lahjakortti, joka oikeuttaa yhteen kisastarttiin ja uusintaan seuraavissa JATpailuissa, odottaa hyllyssä.

JATpailuissa on mahdollista uusia rata yhteen kertaan, eikä mölliradoilla koirakkoa varsinaisesti hylätä, vaan hylkäävästä virheestä rokotetaan 10 virhepisteellä. Ensimmäinen yritys meni kirjaimellisesti riman ali. Kaikki mahdollinen, mikä radalla voi vikaan mennä, meillä myös meni. Radan ensimmäistä estettä, rengasta, Noita ei aikoinut aluksi suorittaa. Tästä seurasi turhautuminen, josta johtuen puomille mentiin hidastellen, puomin jälkeinen hyppy kierrettiin, sitä seurasi yhden hypyn riman alitus ja vielä viimeiseksi A:n harjalle jäätiin ihastelemaan ja ihmettelemään paikalle saapuneiden katsojen suurta lukumäärää... No kaippa se koirakin arveli, että mönkään meni jotta menköön sitten kunnolla. Tsempataan uusintaan. Eikä Noitakaan kai niin tyhmä ole, ettei olisi aistinut minun hermostumista tikkuiseen radan alkuun.

Ensimmäisen radan fiaskon jälkeen kokosimme itsemme. Me, kaksi kylmähermoista urheilijaa. Uusintaradalla Noita muisti, että renkaasta piti mennä läpi ja hypyt ylittää, ei alittaa, vaikka niin pääsisikin kovempaa eteenpäin. Tuloksena varsin vauhdikas ja sujuva rata, tulos -20,79, maksimöllien voitto ja hyvä mieli.

Mölliradoilla ei siis pujottelukeppejä tai keinuja nähdä. Kun nämä saadaan sujuviksi, lienemme valmiita starttaamaan myös virallisissa kisoissa. Möllikisat ovat kuitenkin kallisarvoista treeniä kisakäyttäytymiseen, sillä onhan kilpailutilanne uusi niin koiralle kuin ohjaajalleen. Tavoittena agilityssä meillä on tähän asti ollut yhdessätekemisen ilon säilyttäminen ja Noidan tekemisentarpeen ja riemuilienergian kohdentaminen johonkin järkevään, ja niin tulee jatkossakin olemaan. Jos epäilen taitojen jossain vaiheessa riittävän virallisiin kisoihin, niin sitten kokeillaan.

Mutta nyt pidetään juoksutaukoa...naiset...ja haistellaan ja mutustellaan kevään ensimmäisiä vihreitä, jotka itsepintaisesti miinoittavat kävelyteiden ja -polkujen vierukset. Tervemenoa reippaat kävelylenkit, me edetään jotain 5m/h. Tai vaihtoehto 2: vedetään perässä 15kg koiraa kuristusremmissä. Karmeaa kidutusta.