Eräällä keskustelufoorumilla törmäsin viestiketjuun, jossa
puhuttiin koiran huumorintajusta. Olen pitänyt Noitaa huumorintajuisena
otuksena ja piti oikein asettua miettimään miksi. Mikä tekee koirasta ja mikä
Noidasta huumorintajuisen?
Ainakin sillä, että Noita on saanut pentuaikanaan viettää
runsaasti aikaa ihmisseurassa, on luultavasti vaikutusta huumorintajuun. Koska Noidalla ei ole oman lajin laumatoveria, se on ollut
pakotettu jo pienestä sopeutumaan ja leimautumaan omaan ihmislaumaansa. Emäntänsä
ja isäntänsä mielenlukijana se onkin jo neljävuotiaana vertaansa vailla. Ovela
koira tietää tasan tarkkaan, mistä narusta vetää, ja käyttää sitä häikäilemättä
hyväkseen.
Noita on siitä vinkeä koira, että se on sekä rauhallinen,
että vilkas eläin samaan aikaan. Miten sen selittäisi? Se on rauhoittumaan
kykenevä ja maltillisesti liikkuva koira erityisesti sisätiloissa. Uudessa
ympäristössä tai jossakin mieluisassa puuhassaan se on taas vikkeläliikkeinen
ja "monta rautaa tulessa" -tyyppinen touhottaja. Se tykkää miellyttää ihmisiä ja
tietää tasan tarkkaan minkälaisilla ilmeillä ja olemuksella ihmisen saa
hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Ja kun se on epävarma, oliko jokin asia hauska
vai ei, se varmuuden vuoksi vispaa häntäänsä varovasti, jospa joku rohkaistuisi
sen myötä ilonpitoon. Vilkkaita, pentumaisia ja leikkisiä koiria pidetään kai
yleisesti aika huumorintajuisina koirina, mutta ovatko ne aina sitä?
Ei koiran huumorintaju kai ihan pelkkää hupsuttelua ja
riekkumistakaan ole. Huumori kumpuaa jostain syvemmältä. Se on kai jotain
nokkeluuden ja oveluuden jalostamista siihen suuntaan, että koira saa teoillaan
ja olemuksellaan sekä itsensä että ihmiset ympärillään huvittuneeksi. On
koomisia koiria, jotka eivät tiedä olevansa koomisia, ja sitten on koiria,
jotka osaavat olla koomisia omasta tahdostaan.
Ei elämä aina kuitenkaan pelkkää komiikkaa ole. Osaa Noitakin olla vakava. Ikä on tehnyt tehtävänsä.
Vanhetessaan tietynlainen vakavuus on Noidassa selvästi lisääntynyt
huolettomista nuoruusvuosista. Se on kai tyypillistä lapinkoiralle. Annetaanpa
esimerkki. Rasavillin kissaneidin muutettua laumamme kuopukseksi Noita on
monesti huolestuneena seurannut, miten kissa kehtaa tehdä kaikkea
kiellettyä ja kulkea paikoissa, joissa ei saisi. Noidan oikeustaju ei anna
myöden moiselle käytökselle ja siinä kohtaa loppuu Noidan huumori. Noita tulee
”kantelemaan” ihmisille, läähättää ja näyttää perin pohjin huolestuneelle aina siihen
asti, kunnes joku hoitaa kissan pois keittiönpöydältä.
Ihmiset näkevät huumorin niin kovin eri tavalla. Toisille huumori
on hupsuja ilmeitä ja kömpelöitä
leikkiyrityksiä, toiselle se on nokkelan koiran mielenliike, esimerkiksi temppu, jonka koira jättää
tietoisesti tekemättä tai osaamatta. Minulle huumori on hassuja sattumuksia,
odottamattomia käänteitä taikka yllätys keskellä kiireisintä arkea, mikä
huvittaa ja kutkuttaa nauruhermoja. Noita osaa tulkita näitä hetkiä ja elää
niissä koko olemuksellaan mukana. Niistä syntyvät meidän omat vitsit.
Kuvat arkistoista.