Monesti olen yrittänyt saada näiden kahden kelmin kohellusta tallennettua jollakin laitteella, mutta yleensä siinä vaiheessa, kun käsissäni on kamera tai kännykkä, leikki on jo ohi. Nujuaminen on näille jokapäiväistä puuhaa. Toisinaan Noitakin intoutuu enemmän riekkumaan, mutta useimmiten se menee juuri näin kuin seuraavassa videossa: Myy vaanii ja hyökkäilee ja Noita tyytyy fiksun aikuisen roolissa ottamaan kaiken kylmähermoisesti vastaan.
Taattua kännykkäkameralaatua!
Sydämen tykytyksiä aiheutti eilen Myyn hetkellinen karkaaminen ikkunasta. Jostain syystä makuuhuoneen ikkuna oli päässyt avautumaan liikaa, juuri kissan mentävän rakosen verran, ja sillä aikaa kun itse join rauhassa aamukahveja ja puuhastelin aamutouhuja, Myy oli livahtanut vapauteen.
Tajuttuani, että se todellakin oli karannut eikä lymyillyt missään piilossaan, lähdin hädissäni kutsumaan sitä pihalle. Ei vain näkynyt eikä kuulunut kattipahaista. Seuraava mielenliike oli päästää Noita pihalle etsimään Myytä, se onneksi ymmärsi mistä oli kyse ja alkoi etsiskelemään ja vainuamaan kissaa pihalla. Noitaa on ehkä vahingossa tullut opetettua etsimään Myytä sisälläkin, mistä taisi olla eilen hyötyä.
Noita jäi nimittäin pian tuijottelemaan naapurin puolelle piharakennuksen kulmaa, jossa Kelmi K. Ka-Boomilainen seikkailikin. Huutelemalla ei Myy suostunut palaamaan omalle pihalle, mutta kun kiersin naapurin pihamaalle tien kautta, se kyllä häntä korkealla ja kurnutellen juoksi syliin vastaan. Huh, että säikähdin. Nyt pysyvät ikkunat säpissä, oli miten kuuma tahansa.
