Ystävyydestä

En olisi kyllä ikinä voinut uskoa Myy-kissaa ottaessa, että kissasta ja koirasta voi tulla näin hyvät ystävykset keskenään. Olen toki kuullut, että lappalaiskoirat ovat lempeitä ja hyväksyviä toisia lajeja kohtaan, mutta näiden toverusten toilailuja seuratessa saa kyllä taivastella lemmikkieläinten sopeutumiskykyä.

Kissan ja koiran ystävyydessä on jotain erityislaatuista. Leikit, toisen hoivaamiset, tervehdykset, oikeastaan kaikki kanssakäyminen ovat hassu sekamelska kissamaisia ja koiramaisia tapoja. Ihmeellisen hyvin ne lukevat toistensa viestejä. Noidan varoitustuhinat ja -haukut ovat Myylle selvä viesti painua korvat lintassa yläilmoihin turvaan, vieraaksi voi tulla vaikka joku lurjuskoira, joka lähestyy liian innokkaasti kissaa. Muuten Myy on kyllä hyvin siedättynyt Noidan ääniin. Noita on puolestaan oppinut tulkitsemaan Myyn eleistä, milloin pihalla liikkuu orava. Ilmeisesti siinä on vissi ero, milloin pihalla on orava ja milloin ihan vaan joku tavan närhi, koska virhearvioita sattuu yllättävän harvoin. Ja voi sitä metsästystä, kun lauma ryhtyy yhteistuumiin oravajahtiin - ikkunan läpi...

Pahoittelen laaduttomia kännykkäräpsyjä, mutta kun mutta kun, oikea kamera on aina liian kaukana siinä vaiheessa, kun tilanteet ovat herkullisimmillaan päällä.

"Tälleen me ihan vaan pötkötellään joka päivä. Ei me nyt ihan kylki-kyljessä, mutta tälleen lähekkäin."

"Suosittelen lämpimästi jokaista lapinkoiraa hankkimaan itselleen kotiorjan. Se putsaa korvat ja otsan päivittäin. Oioioi...otappa vähän vielä sieltä vasemman korvan takaa...." 

"Ääni! Mikä se oli!? Orava!?". Ei sentään. Naapuri tamppaa mattoja, pöntöt.