Kennelyskä ei Noidalla onneksi kovin vakavana muotona iskenyt. Viime perjantain-lauantain välisenä yönä oireet alkoivat kuorsauksena, joka paheni päivän mittaan yskimiseksi, rykimiseksi ja yökkimiseksi. Kaksi päivää koira oli aika kipeä, ei kärsinyt kipeältä kurkultaan edes haukkua. Talo oli hiljainen. Ruoka ja vesi maittoi kuitenkin koko ajan, joten en osannut pahasti huolestua, vaikka yskiminen ja yökkäily ikävälle välillä näytti ja kuulosti. Maanantaina oireet alkoivat jo helpottaa ja koira tohotti jo entiseen malliin, vaan levossa sitä on yritetty vielä pitää.
Lontooseen pääsiäislomille suuntava huoltojoukko ehti kuitenkin huolestua, mihin potilaskoira saadaan hoitoon, kun ei sitä voi mammakoiran ja siskojen iloksi viedä tautia levittämään. Alunperin kun oli suunniteltu, että Susanna saisi viettää sijokkinsa kanssa laatuaikaa meidän reissun ajan. Onnellisten sattumien kautta toipilas saadaan kuitenkin hoitoon tuttujen ihmisten ja saman taudin jo sairastaneiden koirien luokse Kirkkonummelle. Nyt Noidalla on edessä vielä ainakin parin viikon loma treeneistä ja eristys muista koirista.
Kennelyskään on olemassa rokotus, jonka Noita on saanut viimeksi puolitoista vuotta sitten nelosrokotteen mukana. Kennelyskärokotus tulisi uusia vuosittain, jotta siitä olisi hyötyä ja koiralla olisi vastustuskykyä aina tuoreinta taudinaiheuttajaa vastaan. Nykyään kennelyskään suositellaan varsinkin paljon koiratapahtumissa ja -harrastuksissa liikkuville nenään laitettavaa rokotetta (esim. Nobivac KC), josta saa sekä virus- että bakteerisuojan. Ehkäpä yskä ei meillä kehittynyt kovin pahaksi, koska Noidalla on saattanut olla ennestään vanhojen rokotteiden pohjalta jonkinlainen suoja tautia vastaan. Ikävä kyllä, olen kuullut, että kaikki eivät ole selvinneet yhtä helpolla, vaan kennelyskä on kehittynyt pahaksi keuhkotulehdukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti