39. vrk

Kuva ei kerro koko totuutta, mutta niin se on vain emokoira alkanut pyöristymään. Parhaiten pienen pyöristymisen huomaa liikkuvasta koirasta, Noita liikkuu jotenkin tätimäisen pyylevästi leventyneen selkänsä kanssa. Senttejä vyötärölle on tullut jo pari lisää, painoa puolisen kiloa parin viikon takaisesta punnituksesta. Tänään kotivaaka näytti 15kg, kun vielä marraskuussa silmätarkastuksen yhteydessä eläinlääkärin vaaka näytti 13,5kg. Noita on aina tykännyt nukkua kotona sängyn alla. Odotan sitä aamua, kun se ei enää mahdukaan pois sieltä omin avuin. Jo nyt sängyn alle mönkiminen aiheuttaa normaalia suurempaa ähinää ja mutinaa. Aamuiset ruokahaluttomuudet ovat onneksi alkaneet hieman helpottamaan. Askel käy koko ajan rauhallisemmin. Leikkiä tuleva äitikoira ei oikein enää jaksa eikä viitsi - ellei sitten herkkupalan toivossa... ;)

Huomenna olisi tarkoitus aloitella pikkuhiljaa "raskausdieettiä" imetys/pentusafkalla. Viikon suunnitelmissa olisi hoitaa myös madotus pois alta.

Metkaa seurata Noidan mammautumista, toinen on jotenkin niin hämillään kaikesta itsekin :) Mutta äkkiä aika kuluu. Jo hieman reilun kolmen viikon päästä koittaa Noidan laskettu aika, tarkalleen ottaen 10. huhtikuuta!

Mä ja mun pönde kamu

Kuvissa on hoitokoira, Noidan kaveri, Hertta. Sydämmellinen mutta varsin pöhelö pieni töhötin. Tytsy on pitänyt kyllä tämän seurakunnan hyvin touhussa kiinni kuluneen viikon ;)

Noidan salaisuus

Noita on vaalinut salaisuutta masussaan hartaasti viime viikot. Ei se ole puhua pukahtanut, onko niitä toivottuja pentusia tulossa vai ei. Tarkkasilmäiseltä emännältä ei tosin mikään ole jäänyt huomaamatta. Ensimmäisten viikkojan ahmatista ja haaveilijasta on tullut viimeisen viikon aika kärttyinen, aamupahoinvoiva reppana, joka hellyydenkipeyden puuskissaan heittäytyy tämän tästä kainaloon paijattavaksi. Lenkillä tahti on leppoisan letkeä, eikä mammautuvaa otusta ole voinut, eikä tarkemmin ajateltuna tarvinnutkaan komentaa juuri mistään. Noita kulkee ja toimii kuin ajatus, eikä mitään ylimääräistä tohotusta meillä ole viime viikkoina nähty. Uni on maittanut Noitalaiselle harvinaisen hyvin. Hellästi masua tunnustellen olen laittanut merkille pienen pyöristymisen, mutta mistä näistä nyt tietää. Kyllähän sitä itse kullakin välillä turvottaa.

Tänään kävimme "mummolassa" asustelevan 11-vuotiaan Tuhka-papparaisen kanssa rasvapatin poistossa Iitin eläinlääkärissä, Taina Rautellilla. Samalla reissulla tiedustelin eläinlääkäriltä, olisiko vielä näin pian mahdollista nähdä ultrassa sikiöitä, eletäänhän tänään vasta 25 vrk:ta astutuksesta. Eläinlääkäri vakuutteli, että kyllä se mahdollista on 24-25 vrk:n kohdilla, mutta toisinaan käy niinkin, että 30 vrk tehdyssä ultrassa tyhjää näyttäneestä kohdusta putkahtaakin pari pentua. Kun aikaa kerran eläinlääkärillä oli, hän sanoi, että kokeillaan ihmeessä.

Ja voi hitsit. Siellä niitä pikkuruisissa pusseissaan näkyi - pieniä lapinkoiran taimia! Kolme sikiötä eksyi nopealla silmäyksellä ultra-anturin alle. Jos masukarvoja olisi ajeltu enemmän, olisi voinut ken ties näkyä useampi. Mutta se jääköön Noidan salaisuudeksi. Meille tieto siitä, että jotain siellä itää, riittää tässä vaiheessa. Emoutuva karhumuori on tainnut ansaita oikean herkkuaterian tälle illalle?! :)

Ystäville.

Kuinka monta löytyy maailmasta 

olkapäätä 

ja kuinka monta 

kyynärpäätä? 

Kumpia löytyy maailmasta enemmän: 

niitä joihin nojata 

vai niitä joita pelätä? 

Uskalla laskea 

olkapäät ja kyynärpäät, 

omasikin, 

kumpia löytyy enemmän? 

Kunpa maailmassa kerran 

olisi olkapäitä 

edes yksi enemmän 

kuin kyynärpäitä! 

Sitä toivo on, 

se horjuen pystyssä pysyvä, 

että 

silloin tällöin saa nähdä 

kuinka kyynärpäästä 

äkkiä kuoriutuu olkapää.

- Tommy Tabermann

Iloista ystävänpäivää kaikille maailman parhaille olkapäille ja ystäville!

Kosioreissu

Kuva S. Kangasvuo

Noita kävi viime viikon torstaina kosioreissulla Joensuussa. Tällainen virkeä, hauska ja komea iäkkäämpi herrasmies Julle (Kukkipuun Bakti) tavattiin kuumissa tunnelmissa. Nyt sitten jännitetään, alkaako Noita kehittelemään masussaan pieniä lapinkoiran alkuja. Jos alkaa, uutukaisia omituisia saattaisi putkahtaa maailmaan huhtikuun puolen välin tienoilla. Hurjan jännää!

Noidan pentuprojektista voi lukea lisää Kennel Omituisen blogista: Tilauksessa toimeliaita liehuhäntäisiä linttakorvia.

Tassutellen pitkin Poronselkää

Olipa hämmästys taas melkoinen jäälenkin jälkeen, kun tulin katsoneeksi karttoja, että missä sitä oikein taas tassuteltiin. Kappas, missäpä sitä lapinkoira nyt tallustelisi muualla kuin Poronselällä!

Poronselkä, Jyväskylä - GoogleMaps

Hyinen tammikuu

Tammikuussa on lenkkeilty eskimopuvut päällä, ripset ja viikset huurteessa reippaassa pakkassäässä. Tänään uskaltauduttiin kokeilemaan, miten Päijänteen jää kantaa, ja hyvinhän tuo kantoi. Noidalla näytti olevan superkivaa! 

Laitetaas pari sormet kohmelossa otettua kännykkäräpsyä kuluneen viikon lenkkipoluilta.