Nimensä veroinen

"Pikku Myy sanoo aina hyvin suoraan mitä ajattelee, eikä välitä siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, vaan on rohkea ja itsenäinen, jopa itsepäinen. Myyltä on turha salata asioita, sillä hän vaistoaa erehtymättömästi, jos joku yrittää niin tehdä. Hän on myös hyvin utelias. Muumipapan mukaan Myy on rohkea ja päättäväinen. Muumipeikon mukaan Myy tekee kaikkea mitä haluaa ja onnistuu vielä tekemään sen siten, että kukaan ei vastusta sitä."

"Myy on kova puremaan. Hän usein uhkailee puraista jotakuta, jos tämä on hänelle itselleen tai muille ilkeä, mutta joskus ihan silkasta puremisen riemusta. Jotkut Muumilaakson asukkaat ovat oikeasti saaneetkin tuntea Myyn hampaat käpälissään tai hännässään." 

Lainaukset Wikipedian erehtymättömistä tiedonlähteistä.

Odotus. Pitkä odotus.

"No joko Se tuli!?"

"Mene siitä tieltä, minä katson kanssa..."

"?"

"Ei Se ole siellä! Huijausta!"

"Mitä ihmeen rompetta täällä on, nyt ei mene koiran kaaliin..."

"Lelu!?! Hahaha. Kuka tuommosella nyt leikkii!"

"Milloin Se oikeasti tulee...?"

Kilpailukirja

Kisalisenssi - check
Kilpailukirja - check
Ilmoittautuminen ensimmäisiin kisoihin - ....

On se vielä täyttämättä, mutta olemassa se jo on. Jännää. Nyt haetaan vielä vauhtia ja varmuutta kilpailevien vauhtiryhmästä, johon päästiin kevätjaksolle.

Loppukevennykseksi,
Kisakoira - check

Lenkkikelit kohdillaan

Onneksi edes joskus osuu vapaapäivät kohdilleen. Vaikka kuinka mietin, en tiedä, mikä voisi olla parempi tapa viettää vapaapäivää. Ensin köllötellään koiran kanssa ohi herätyskellon soiton, sitten juodaan aamukahvit pitkän kaavan mukaan ja lähdetään reippaalle lenkille aurinkoiseen kevät-talven päivään. Ihan rauhassa saatiin käpystellä Päijänteen puoleisella rantaviivaa moottorikelkalla tampattua jääreittiä. Ei näkynyt edes hiihtäjän hiihtäjää, vaikka hiihtolomaviikko Keski-Suomessa onkin.

Välillä pysähdyttiin nautiskelemaan auringonpaisteesta laiturinnokkaan.

... ja välillä piehtaroitiin ketarat ojossa. Joskus Noita ottaa oikein vauhtia ja liukuu poski edellä pitkin jään pintaa. Eikä sille autuaalle ilmeelle ei voi kun nauraa, kun koira juoksee kuin nauraen luokse korvakarvoja myöten märkänä lumesta. Siitä en nyt hekottelultani kuvaa saanut otettua, voitte kuvitella.

Linkki luonnetestivideoon

Noidan luonnetesti 2.12.-12 Helsingissä (Vinkki: Noidan video löytyy ihan ketjun lopusta)

Linkki vie Lapikas-foorumille, josta löytyy samasta viestiketjusta pitkä lista testattuja lappalaiskoiria. Veikkaisin, että suurin osa kautta aikain testatuista lappalaiskoirista. Noidan testivideon on kuvannut Petri Hallberg, kiitokset hänelle laadukkaasta tallenteesta ja leikkauksesta! 

Videota katsellessa tulee hyvä mieli, kyllä siitä Noidan tunnistaa! Vaikka kuinka pientä koiraa jännittäisi tai arveluttaisi, häntä ei lakkaa heilumasta. Siinä näkyy Noidan elämänfilosofia - ja vankkumaton luotto ihmisen perimmäiseen hyvyyteen. ;) 

Jännää, miten korvat ummessa sitä itse testin läpi viipotti, en meinaan yhtään muistanut, että Noita haukkui noin paljon. Paljon ja kaikelle. Kyllähän se haukkuherkkä hieman onkin, epävarmuuttaan monesti louskuttaa ja testissä se näkyi. Videota katsellessa ymmärrän myös paremmin, miksi Noita katsottiin testissä erittäin vilkkaaksi. Luonnetestin yksi tarkoitushan on normikuvioita rikkomalla saada koira sellaiseen mielentilaan, jossa sen ei luojan kiitos joka päivä tarvitse olla. Pohjimmiltaan Noita taitaakin olla aika vilkas, kaikenlaista kuuleva ja näkevä otus, mutta koska se toisaalta on myös aika letkeä ja reipas koira, sen ei tarvitse joka asiaan reagoida. Ehkäpä vilkkaus tekee siitä juuri noitamaisen hupsun ja helposti kaikesta uudesta innostuvan pikkukoiran. Arjessa enimmäkseen kuulee Noidasta vain kommentteja, miten rauhallinen ja kiltti koira se on. Ehkä siksi tuo termi vilkas alkuun hämmensikin.

Perheenlisäystä

Hui, huhtikuun alkupuolella meidän lauma kasvaa. Meille tulee vauva. Ei mikä tahansa vauva, vaan pieni ja karvainen kissavauva. Toivottavasti se sulattaa myös Noidan sydämen, niin kuin se sulatti jo ihmistensä.

Kuva (c) Tanja Haippo, Fi*Ka-Boom - Kissala

Siitä tulee Myy. Myy on norjalainen metsäkissa ja sen koti on toistaiseksi vielä Jämsänkoskella, Ka-Boom - kissalassa äidin ja siskojensa tykönä. Siellä se kasvaa ja vahvistuu, harjoittelee kissamaisia taitoja ja hioo nokkelia juonia pistääkseen erään lappalaisneidin pasmat pian sekaisin.

Myy (Ka-Boom My Sun) on osoittanut pieneen ikään mennessä jo melkoista määrätietoisuutta ja pippuruutta tepastelemalla etunenässä valloittamaan asuntoa ja kiipeämällä ykkösenä omatoimisesti pennuille varta vasten hankittuun pikkuruiseen kiipeilypuuhun. Myyssä on myös seurallinen puoli, se tykkää olla ihmisen lähellä ja köllötellä ihmissylissä selällään kaikki neljä tassua taivasta kohti.

Voi, rohkeutta ja avointa, reipasta mieltä Pikku Myyltä tarviaankin, kun se muuttaa meille koiran kaveriksi. Mutta vielä pitää jaksaa odottaa, huhtikuuhun.

Neiti sininen Päijänteellä