Siitä tulee Myy. Myy on norjalainen metsäkissa ja sen koti on toistaiseksi vielä Jämsänkoskella, Ka-Boom - kissalassa äidin ja siskojensa tykönä. Siellä se kasvaa ja vahvistuu, harjoittelee kissamaisia taitoja ja hioo nokkelia juonia pistääkseen erään lappalaisneidin pasmat pian sekaisin.
Myy (Ka-Boom My Sun) on osoittanut pieneen ikään mennessä jo melkoista määrätietoisuutta ja pippuruutta tepastelemalla etunenässä valloittamaan asuntoa ja kiipeämällä ykkösenä omatoimisesti pennuille varta vasten hankittuun pikkuruiseen kiipeilypuuhun. Myyssä on myös seurallinen puoli, se tykkää olla ihmisen lähellä ja köllötellä ihmissylissä selällään kaikki neljä tassua taivasta kohti.
Voi, rohkeutta ja avointa, reipasta mieltä Pikku Myyltä tarviaankin, kun se muuttaa meille koiran kaveriksi. Mutta vielä pitää jaksaa odottaa, huhtikuuhun.
Voi kääk, kun hän on söpön näköinen, varsinainen sydäntensäkijä! :) Ihan varmasti kaikki menee Myyn ja Noidan kans hyvin! Myy ottaa alta aikayksiön komennon teidän kämpässä ;D
VastaaPoistaNäin luulen kanssa! :D Kissalle on mietitty sopivia turvapaikkoja koiralta, mutta oikeasti luulen että pitäisi miettiä toisin päin - mistä saada koiralle turvapaikka pieneltä kissapedolta? En ole kovin huolissani Noidan suhtautumisesta, se on kissoja nähnyt ennenkin ja uskonee varmasti muutaman kiellon jälkeen ettei kissaa saa jahdata. Mutta koville se voi vähän ottaa, että tuommoinen kissapeto meille pysyvästi jää :)
VastaaPoistaAivan ihanan hurmaava otus, tulee kissakuume. Ei pitäisi meikäläisen ollenkaan tulla kurkkimaan blogeja, joissa esiintyy eläimiä. Niissä kun voi törmätä vaikka ällöttäviin pentuihin.
VastaaPoistaMeillä tarvittaisiin kissaa, kun säännöllisen epäsäännöllisesti hiiret ja myyrät yrittävät vallata taloa.
Muistan kun minulla aikanaan oli kissa (aby) ja pari koiraa. Kyllä se todellakin oli niin päin, että koirat olisivat tarvinneet suojapaikan niskaan putoavalta kissapedolta. Lenkilläkin se aina kipaisi johonkin korkeammalle paikalle ja loikkasi sieltä sitten koiraparkojen niskaan.