Hyvää ja rauhallista joulua!

Toivottaa Noita, Myy, Anna ja Antti

Ystävyydestä

En olisi kyllä ikinä voinut uskoa Myy-kissaa ottaessa, että kissasta ja koirasta voi tulla näin hyvät ystävykset keskenään. Olen toki kuullut, että lappalaiskoirat ovat lempeitä ja hyväksyviä toisia lajeja kohtaan, mutta näiden toverusten toilailuja seuratessa saa kyllä taivastella lemmikkieläinten sopeutumiskykyä.

Kissan ja koiran ystävyydessä on jotain erityislaatuista. Leikit, toisen hoivaamiset, tervehdykset, oikeastaan kaikki kanssakäyminen ovat hassu sekamelska kissamaisia ja koiramaisia tapoja. Ihmeellisen hyvin ne lukevat toistensa viestejä. Noidan varoitustuhinat ja -haukut ovat Myylle selvä viesti painua korvat lintassa yläilmoihin turvaan, vieraaksi voi tulla vaikka joku lurjuskoira, joka lähestyy liian innokkaasti kissaa. Muuten Myy on kyllä hyvin siedättynyt Noidan ääniin. Noita on puolestaan oppinut tulkitsemaan Myyn eleistä, milloin pihalla liikkuu orava. Ilmeisesti siinä on vissi ero, milloin pihalla on orava ja milloin ihan vaan joku tavan närhi, koska virhearvioita sattuu yllättävän harvoin. Ja voi sitä metsästystä, kun lauma ryhtyy yhteistuumiin oravajahtiin - ikkunan läpi...

Pahoittelen laaduttomia kännykkäräpsyjä, mutta kun mutta kun, oikea kamera on aina liian kaukana siinä vaiheessa, kun tilanteet ovat herkullisimmillaan päällä.

"Tälleen me ihan vaan pötkötellään joka päivä. Ei me nyt ihan kylki-kyljessä, mutta tälleen lähekkäin."

"Suosittelen lämpimästi jokaista lapinkoiraa hankkimaan itselleen kotiorjan. Se putsaa korvat ja otsan päivittäin. Oioioi...otappa vähän vielä sieltä vasemman korvan takaa...." 

"Ääni! Mikä se oli!? Orava!?". Ei sentään. Naapuri tamppaa mattoja, pöntöt.

Noita kisaa

Me tehtiin se! Startattiin tänään ensimmäisissä virallisissa agilitykilpailuissa tutulla ja turvallisella maaperällä JAT:in omissa kilpailuissa. Tavoitteena oli karistaa ensimmäisten kisojen peikko pois harteilta ja juosta hyväntuuliset, agilityltä näyttävät radat, joista jäisi hyvä fiilis tulevaa kilpailu-uraa ajatellen.

Tavoitteeseen päästiin ihan hyvin. Anne Saviojan tuomaroimilta radoilta jäi kotiin vietäväksi tulokset molemmilta radoilta:

• D hyppyrata tulos 11,54, sij. 5./14
• C agilityrata tulos 13,06, sij. 3./17

Noita oli oikein hyvässä kisavireessä. Nollaradat jäivät tänään haaveeksi suurimmaksi osaksi vain oman jännityksen ja hutiloinnin vuoksi. 

Hyppyrata kaatui tällä kertaa keppeihin. Tilannenopeutta oli liikaa ja Noita tuli keppien ensimmäisen välin ohi, siitä kielto. Kiellon jälkeen hommasta katosi rytmi ja Noita karkasti vielä toiseksi viimeisestä välistä pujottelua, josta rapsahti 5 virhepistettä. Ilman keppisavottaa olisimme helposti ehtineet ihanneaikaan, joskin muutamia kurveja ja käännöksiä tiukentamalla aikaa saisi napsaistua vieläkin enemmän pois. Muuten en hirveästi moittisi meidän kaikkien aikojen ensimmäistä virallista kisasuoritusta, siinä oli paljon hyvääkin.

Agilityradalla riittikin sitten haastetta, tuloksia tältä radalta tuli lopulta vain neljä. Haasteista huolimatta toiselle radalle lähdin jotenkin rennommalla asenteella. Niinhän siinä sitten kävi, että taisin jäädä tuulettelemaan liian ajoissa hyvin menneitä keppejä ja keinua - varsinkin keinua, joka on ollut meille todellinen haaste - enkä muistanut enää varmistella puomin alastulokontaktia, siitä vitonen. Kielto tuli vielä radan viimeiseltä esteeltä, jonka ohi Noita ehti sujahtaa. Tosin siitä en osannut enää edes erityisen pahana olla, koska Noita irtosi niin makeasti eteenmenokäskyllä, hups, yksi este vain jäi välistä. 

Kyllä tästä on ihan hyvä jatkaa. Taisi kisakärpänenkin pikkuisen puraista, kun aloin heti katselemaan tulevia kilpailuja lähimain...

Ja vielä todisteeksi kuva "palkintopallilta" ;)

Syyskuun kalenterityttö

Laitoin muutaman kuvan Paimensukuisen lapinkoiran seuran kalenterikuvakisaan ja kappas, Noitalainen pääsikin syyskuun tytöksi.

Kalenterin voi tilata täältä ja samalla tukea Paimensukuisen lapinkoiran seuran toimintaa.

Silmätarkastuksessa

Hieman vajaa 4,5 vuotias Noita pääsi tänään uusintatarkastukseen silmiensä kanssa. Tarkastuksen teki Viitaniemen eläinlääkäriasemalla ell Päivi Kallioniemi. Molemmissa silmissä on tietenkin samat vanhat PPM-löydökset (iris-iris + lamina), jotka eivät näkökykyyn vaikuta, eivätkä iän myötä sitä pahenna. Muuten silmät ovat edelleen terveet. Huippu juttu! Samalla Noidalta otettiin myös verinäyte PRA:n tutkimista varten, näyte lähetetään Optigenille tutkittavaksi. PRA:n suhteen tuskin yllätyksiä tulee, sillä kaiken järjen ja genetiikan ymmärrykseni mukaan Noita on joko terve (A) tai kantaja (B). Samalla hyödynnettiin eläinlääkärin vaakaa, joka näytti Noidan alla 13,5kg - hyvä että neiti on hoikassa kunnossa, mutta ehkä kilo lämmikettä kylkien ympärillä talvipakkasilla ei olisi pahitteeksi.

Suomenlapinkoirilla esiintyvistä silmäsairauksista voi lukea lisää täältä.

Kaikki tämä tutkiminen ja syynääminen johtuu siitä, että Noidalle on suunnitteilla pentue Omituisen kenneliin. Silmätarkastuksen jälkeen päästään viimein miettimään rauhassa sopivaa urosehdokasta, joka mätsäisi Noidalle parhaiten. Juoksuja odotellaan alkavaksi tammi-helmikuun tienoilla. Eletään siis jännittäviä aikoja!

Voiko koira olla huumorintajuinen?

Eräällä keskustelufoorumilla törmäsin viestiketjuun, jossa puhuttiin koiran huumorintajusta. Olen pitänyt Noitaa huumorintajuisena otuksena ja piti oikein asettua miettimään miksi. Mikä tekee koirasta ja mikä Noidasta huumorintajuisen?

Ainakin sillä, että Noita on saanut pentuaikanaan viettää runsaasti aikaa ihmisseurassa, on luultavasti vaikutusta huumorintajuun. Koska Noidalla ei ole oman lajin laumatoveria, se on ollut pakotettu jo pienestä sopeutumaan ja leimautumaan omaan ihmislaumaansa. Emäntänsä ja isäntänsä mielenlukijana se onkin jo neljävuotiaana vertaansa vailla. Ovela koira tietää tasan tarkkaan, mistä narusta vetää, ja käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen.

Noita on siitä vinkeä koira, että se on sekä rauhallinen, että vilkas eläin samaan aikaan. Miten sen selittäisi? Se on rauhoittumaan kykenevä ja maltillisesti liikkuva koira erityisesti sisätiloissa. Uudessa ympäristössä tai jossakin mieluisassa puuhassaan se on taas vikkeläliikkeinen ja "monta rautaa tulessa" -tyyppinen touhottaja. Se tykkää miellyttää ihmisiä ja tietää tasan tarkkaan minkälaisilla ilmeillä ja olemuksella ihmisen saa hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Ja kun se on epävarma, oliko jokin asia hauska vai ei, se varmuuden vuoksi vispaa häntäänsä varovasti, jospa joku rohkaistuisi sen myötä ilonpitoon. Vilkkaita, pentumaisia ja leikkisiä koiria pidetään kai yleisesti aika huumorintajuisina koirina, mutta ovatko ne aina sitä?

Ei koiran huumorintaju kai ihan pelkkää hupsuttelua ja riekkumistakaan ole. Huumori kumpuaa jostain syvemmältä. Se on kai jotain nokkeluuden ja oveluuden jalostamista siihen suuntaan, että koira saa teoillaan ja olemuksellaan sekä itsensä että ihmiset ympärillään huvittuneeksi. On koomisia koiria, jotka eivät tiedä olevansa koomisia, ja sitten on koiria, jotka osaavat olla koomisia omasta tahdostaan.

Ei elämä aina kuitenkaan pelkkää komiikkaa ole. Osaa Noitakin olla vakava. Ikä on tehnyt tehtävänsä. Vanhetessaan tietynlainen vakavuus on Noidassa selvästi lisääntynyt huolettomista nuoruusvuosista. Se on kai tyypillistä lapinkoiralle. Annetaanpa esimerkki. Rasavillin kissaneidin muutettua laumamme kuopukseksi Noita on monesti huolestuneena seurannut, miten kissa kehtaa tehdä kaikkea kiellettyä ja kulkea paikoissa, joissa ei saisi. Noidan oikeustaju ei anna myöden moiselle käytökselle ja siinä kohtaa loppuu Noidan huumori.  Noita tulee ”kantelemaan” ihmisille, läähättää ja näyttää perin pohjin huolestuneelle aina siihen asti, kunnes joku hoitaa kissan pois keittiönpöydältä.

Ihmiset näkevät huumorin niin kovin eri tavalla. Toisille huumori on hupsuja ilmeitä ja kömpelöitä  leikkiyrityksiä, toiselle se on nokkelan koiran mielenliike, esimerkiksi temppu, jonka koira jättää tietoisesti tekemättä tai osaamatta. Minulle huumori on hassuja sattumuksia, odottamattomia käänteitä taikka yllätys keskellä kiireisintä arkea, mikä huvittaa ja kutkuttaa nauruhermoja. Noita osaa tulkita näitä hetkiä ja elää niissä koko olemuksellaan mukana. Niistä syntyvät meidän omat vitsit.

Kuvat arkistoista.

Metsäpolulla