Istuin hämärässä, alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä.
Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää, valopisteet taivaalla liukuvat aamuun.
Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun.
Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä.
Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä.
Ja ulkona kesäyö...
Kuvat © Antti Leukkunen
Sanat © Pariisin Kevät - Kesäyö
oi nöde on käynyt oikein uimassa ;) ihania kuvia <3
VastaaPoistaOlisitpa nähnyt kun Noita "sukelsi" melkein korvia myöden nakin perässä! :O No, kuono kastu yli silmien aineski ;P
VastaaPoistaHei Noita! Löysin sivullesi vahingossa klikattuani linkkiä linkin jälkeen :) Sinulla on mukavat sivut ja kauniita kuvia sekä tästä postauksesta pidin erityisesti.
VastaaPoistaKotiväkesi on kuvaillut sinua ja luonteenpiirteitäsi tosi ihanalla tavalla sinun omalla sivullasi. Olet varmasti ihan erityinen, mutta tekstin kirjoittaja on samalla tullut kuvanneeksi lapinkoiran olemuksen yleisemminkin, sillä meillä täällä kotona on kasvamassa puolivuotias paimensukuisen alku ja tuntui kuin olisin lukenut sen kuvausta sinun sivullasi :)
Syysterveisin,